Uutiset

Kesäkuinen ilta 2018. Aurinko paistaa. On juuri selvinnyt, että Espoossa pelataan Suomi sarjaa seuraavalla kaudella. Kiekko-Espoo tekee paluun.

 

Maaliskuinen ilta 2019. Sataa räntää. Bussi ajaa kohti Espoota ja sisällä on täysin hiljaista. Kausi on ohi. Takki on tyhjä.

 

Kahden päivämäärän välissä on melkein päivälleen 9 kuukautta. 

 

Ensimmäisen kerran vuosiin uskallan ajatella seuraavaa kautta. Uskon, että sellainen tulee. Se tuntuu hyvältä. Pieni, hiljainen, ujo luottamus. Se on enemmän kuin aikoihin.

 

Kiekko-Espoo. Muutamassa kuukaudessa kokoon kyhätty seura ja taustaorganisaatio. Käsittämätön määrä työtä, intohimoa, uskoa, tahtoa, treeniä, yritystä, halua ja puhdasta hulluutta.

 

Oi, miten kiitollisia olemmekaan siitä, että tämän yhden raskauden pituisen ajan olemme saaneet olla mukana. Elää ja hengittää uutta alkua, luopumatta päivästäkään elettyä elämää! Miten ylpeitä pelaajista, jotka antavat kaikkensa jäällä, vaikka siellä vietetyllä ajalla ei tuodakaan leipää pöytään ja muista organisaation ihmisistä, joiden kohdalla on usein sama juttu. Tunteja ei lasketa.

 

Ja ylpeitä ja kiitollisia olemme myös itsestämme ja toisistamme! Ei ole olemassa toista tämän kaltaista yhteisöä, ei millään sarjatasolla! Joukkoomme ovat aina kaikki tervetulleita ja jokainen saa olla oma itsensä ja sitten kun kiehutaan milloin missäkin liemissä, milloin milläkin nimellä, niin IHAN AINA rinnallasi on joku joka ojentaa käden ja vetää pintaan.  Kuten Porvoossa erätauolla yksi meistä totesi pahviläpsyttimiä kantavalle paikalliselle. "Meillä on Espoossa kaksi asiaa, joita ei tehdä koskaan: läpsytetä pahvia tai luovuteta"...

 

Sen sijaan asioita joita tehdään on paljon! Ja yksi 5niistä on kiittäminen: Kiitos kaikille hulluille, jotka olette osa meitä! Kiitos koko hullulle organisaatiolle! Kiitos ennen kaikkea teille, Kiekko-Espoon pelaajat: te annoitte meille joukkueen, te annoitte meille kauden 2018-2019, te teitte taas meidät! Kiitos!